KKO:1988:76
- Asiasanat
- Sotilasrikos
- Tapausvuosi
- 1988
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R87/383
- Taltio
- 2438
- Esittelypäivä
Ään.
Aseellisena asevelvollisuuttaan suorittanut sotilas, jonka joukko-osaston komentaja oli asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen 67 §:n mukaisesti vapauttanut toistaiseksi palveluksesta ja joka saman asetuksen 68 §:n nojalla sen vuoksi luettiin nostoväkeen kuuluvaksi, oli rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 momentin 3 kohdan sekä 3 §:n 1 momentin ja sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin nojalla sotilasrangaistussäännösten alainen siihen saakka, kun hänet oli palveluksen keskeyttämisen takia kotiutettu ja hän oli poistunut siitä joukosta tai paikasta, jossa hän oli palvellut.
AsevA 67 § 1 momAsevA 68 §RL 45 luku 1 §RL 45 luku 3 §A sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syyte Porin raastuvanoikeudessa
Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli vuonna 1986 Kankaanpäässä suorittaessaan asevelvollisuuttaan Satakunnan tykistörykmentissä
1) 19.5. kello 24.00 jäänyt ilman laillista estettä määräaikana lomalta palveluspaikkaansa palaamatta ja pysynyt poissa, kunnes hän oli 24.5. kello 12.12 vapaaehtoisesti palannut yksikköönsä,
2) 24.5. kello 21.00 luvattomasti poistunut palveluspaikastaan ja pysynyt poissa, kunnes hän oli 29.5. kello 01.00 auto-onnettomuudessa tapahtuneen loukkaantumisen johdosta ollut laillisesti estynyt palaamasta palveluspaikkaansa, mikä laillinen este oli kestänyt 4.6.1986 saakka, jolloin hänet oli siirretty Satakunnan keskussairaalasta sotilasviranomaisten huostaan keskussotilassairaalaan Helsinkiin,
3) 13.6. kello 21.00 luvattomasti poistunut palveluspaikastaan ja pysynyt poissa, kunnes hän oli 16.6. kello 14.55 vapaaehtoisesti palannut yksikköönsä, ja
4) 18.6. kello 14.30 luvattomasti poistunut palveluspaikastaan ja pysynyt poissa, kunnes hän oli 25.7. kello 12.00 vapaaehtoisesti ilmoittautunut yksikössään.
Sen vuoksi virallinen syyttäjä on, katsoen 4 kohdassa kerrotusta poissaolosta aiheutuneen olennaista haittaa A:n palvelukselle, vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen jatketusta kolme luvatonta poissaoloa ja karkaamisen käsittävästä rikoksesta.
Raastuvanoikeuden päätös 2.10.1986
Kuultuaan A:ta syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli menetellyt syytteessä kerrotuin tavoin.
Oikeudelle esitetyn palveluskelpoisuusluokan tarkistusasiakirjan jäljennöksen mukaan Satakunnan tykistörykmentin komentajan sijainen oli 19.6.1986 tekemällään päätöksellä vapauttanut A:n toistaiseksi palveluksesta ja esittänyt hänen siirtämistään kahden vuoden ajaksi palveluskelpoisuusluokkaan E. Asiakirjan mukaan A oli 29.7.1986 siirretty Satakunnan sotilaspiirin kirjoihin. Ottaen huomioon asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen 67 ja 68 §:n säännökset A ei ollut enää komentajan sijaisen tekemän päätöksen jälkeen syyllistynyt karkaamiseen tai luvattomaan poissaoloon. Raastuvanoikeus on katsonut, että A ei näin ollen ollut 4 kohdassa kerrotulla menettelyllään syyllistynyt karkaamiseen, vaan ainoastaan 18-19.6.1986 välisenä aikana tapahtuneeseen luvattomaan poissaoloon.
Sen vuoksi ja koska 1-4 kohdassa mainitut teot olivat saman rikoksen jatkamista, raastuvanoikeus on, hyläten syytteen enemmälti, tuominnut A:n rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta luvattomasta poissaolosta 40:een päiväsakkoon, josta rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty 25-27.7.1986 välisenä aikana tapahtunutta kolmen päivän vapaudenmenetystä vastaavat 3 päiväsakkoa. A:n suoritettavaksi näin ollen jäi, kun hänen päiväsakkonaan pidettiin 20 markkaa, 37 päiväsakkoa vastaavat 740 markkaa.
Syyttäjän vaatimukset hovioikeudessa
Virallinen syyttäjä on saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi katsoen, ettei A:ta Satakunnan tykistörykmentin komentajan sijaisen 19.6.1986 tekemällä päätöksellä, jolla A oli toistaiseksi vapautettu palveluksesta, ollut sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta annetun asetuksen tarkoittamassa merkityksessä kotiutettu, joten A oli ollut edelleen sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten alainen. Sen vuoksi syyttäjä on vaatinut, että A tuomittaisiin rangaistukseen 18.6.25.7.1986 välisenä aikana tapahtuneesta luvattomasta poissaolosta ja että tuo poissaolo, kun siitä oli aiheutunut olennaista haittaa A:n palvelukselle, katsottaisiin karkaamiseksi. Lisäksi syyttäjä on vaatinut A:lle tuomitun sakkorangaistuksen korottamista.
Helsingin hovioikeuden päätös 26.3.1987
Hovioikeus on lausunut, että A oli yhden kuukauden aikana luvattomasti poistunut palveluspaikastaan tai jäänyt sinne määräaikana saapumatta neljä kertaa ja ollut poissa yhteensä yli 12 vuorokautta. Huomioon ottaen poissaolojen pituus ja toistuvuus A:lle tuomittu rangaistus ei ollut oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksesta ilmenevään A:n syyllisyyteen. A:lle tuomitusta sakkorangaistuksesta oli vapaudenmenetyksen johdosta vähennettävä 6 päiväsakkoa.
Mainituilla perusteilla hovioikeus on, todeten rikoksen tekoajaksi 20-29.5.1986, 13-16.6.1986 ja 18-19.6.1986 sekä soveltaen raastuvanoikeuden käyttämien lainkohtien lisäksi sotilaskurinpitolain 4 §:n 2 momenttia, korottanut A:lle tuomitun sakkorangaistuksen 60 päiväsakoksi, jotka hänen oli suoritettava, huomioon ottaen raastuvanoikeuden mainitseman vapaudenmenetyksen johdosta vähennettävät 6 päiväsakkoa, maksamalla sakkoa raastuvanoikeuden käyttämän laskemisperusteen mukaan 54 päiväsakkoa vastaavat 1.080 markkaa. Muilta osin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Viralliselle syyttäjälle on 19.8.1987 myönnetty valituslupa. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
Valituksessaan syyttäjä on edelleen vaatinut, että A:n syyksi luettaisiin 18.6.-25.7.1986 välisenä aikana tapahtunut luvaton poissaolo kokonaisuudessaan sekä että A tältä osin tuomittaisiin rangaistukseen karkaamisesta ja hänelle tuomittua rangaistusta korotettaisiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Rikoslain 45 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten alaisia ovat sotilaat, joita saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan muiden ohella ovat aseellisina asevelvollisuuttaan suorittavat. Sanotun luvun 3 §:n 1 momentin mukaan edellä tarkoitettu henkilö on sotilasrangaistussäännösten alainen sinä aikana, jonka näissä säännöksissä tarkoitettu palvelus tai olosuhde kestää niin kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta 16.12.1983 annetun asetuksen 1 §:n 1 momentissa säädetään, että asevelvollisuuslain nojalla palveluksessa oleva rikoslain 45 luvun 1 §:ssä tarkoitettu henkilö on sotilasrangaistussäännösten alainen siitä lukien, kun hän on saapunut tai ollut velvollinen saapumaan palvelukseen, siihen saakka, kun hänet on palveluksen päättymisen tai keskeyttämisen takia kotiutettu ja hän on poistunut siitä joukosta tai paikasta, jossa hän on palvellut. Asevelvollisuuslaki ja sen soveltamisesta annettu asetus sääntelevät yleisesti asevelvollisuutta ja sen suorittamista. Sen vuoksi ne sanotun asetuksen 67 ja 68 §:n määräykset, jotka koskevat menettelyä vapautettaessa asevelvollinen toistaiseksi palveluksesta ja tällaisen asevelvollisen sijoittamista ennen asian lopullista ratkaisua asevelvollisuuslain 2 §:ssä säädettyyn nostoväkeen, eivät voi vaikuttaa siihen, mitä rikoslailla ja sen nojalla annetulla asetuksella on säädetty kuulumisesta sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten alaisuuteen ja vapautumisesta siitä.
Aseellisena asevelvollisuuttaan suorittamaan ryhtynyt ja siten sotilasrangaistussäännösten alaiseksi tullut A on näin ollen, riippumatta vireille tulleesta menettelystä hänen vapauttamisekseen toistaiseksi palveluksesta, ollut sotilasrangaistussäännösten alainen siihen saakka, kun hänet on palveluksen keskeyttämisen takia kotiutettu ja hän on poistunut siitä joukosta ja paikasta, jossa hän on palvellut.
Tämän vuoksi A on syyllistynyt siihen luvattomaan poissaoloon, josta hänelle syytteen 4 kohdassa on vaadittu rangaistusta. Tästä yli viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta ei ole kuitenkaan A:n palveluskelpoisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen aiheutunut tai voinut aiheutua olennaista keskeytystä hänen sotilaan koulutuksessaan eikä muutoin olennaista haittaa palvelukselle. Siitä syystä A on tässäkin kohden syyllistynyt vain luvattomaan poissaoloon. Hovioikeuden mittaama rangaistus A:n syyksi nyt luettavasta teosta kokonaisuudessaan on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksesta ilmenevään A:n syyllisyyteen.
Päätöslauselma
Korkein oikeus harkitsee oikeaksi, hyläten syytteen karkaamisesta, muuttaa hovioikeuden päätöstä siten, että A hovioikeuden soveltamien lainkohtien nojalla tuomitaan 20-29.5.1986, 13-16.6.1986 ja 18.6.-25.7.1986 tapahtuneesta jatketusta luvattomasta poissaolosta hovioikeuden määräämään rangaistukseen.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Vanhempi oikeussihteeri Turunen: Rikoslain 45 luvun 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan asevelvollisista ovat sotilaita vain aseellisina tai aseettomina asevelvollisuuttaan suorittavat asevelvolliset. A on, joukko-osaston komentajan viransijaisen vapautettua hänet 19.6.1986 tekemällään päätöksellä asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen 67 §:n mukaisesti toistaiseksi palveluksesta, tuon päätöksen perusteella saman asetuksen 68 §:n mukaisesti siirtynyt nostoväkeen, minkä vuoksi hän ei enää sen jälkeen ole ollut sotilasrangaistussäännösten alainen sotilas.
Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsonee, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöksen lopputulosta.
Oikeusneuvos Rintala: Sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisesta 16.12.1983 annetun asetuksen 1 §:n 1 momentissa säädetään, että asevelvollisuuslain nojalla palveluksessa oleva rikoslain 45 luvun 1 §:ssä tarkoitettu henkilö on sotilasrangaistussäännösten alainen siitä lukien, kun hän on saapunut tai ollut velvollinen saapumaan palvelukseen, siihen saakka, kun hänet on palveluksen päättymisen tai keskeyttämisen takia kotiutettu ja hän on poistunut siitä joukosta tai paikasta, jossa hän on palvellut. Asevelvollisuuslain soveltamisesta 26.1.1951 annetun asetuksen 68 §:n mukaan asevelvollinen, joka joukko-osaston komentajan sairaantarkastustoimikunnan ehdotukseen perustuvalla päätöksellä on 67 §:n mukaan toistaiseksi vapautettu vakinaisesta palveluksesta, mutta johon nähden lopullista ratkaisua ei vielä ole tehty, luetaan väliaikana nostoväkeen kuuluvaksi.
Alussa mainitun asetuksen 1 §:n 1 momentin soveltaminen näyttää johtavan siihen, että A joukko-osaston komentajan sijaisen sairaantarkastustoimikunnan ehdotukseen perustuvan päätöksen jälkeenkin aina kotiuttamiseensa asti on ollut sotilasrangaistussäännösten alainen. Asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen 68 §:n nojalla taas A väliaikaisesti nostoväkeen kuuluvana ei enää olisikaan rikoslain 45 luvun 1 §:ssä tarkoitettu sotilas. Näiden asetusten soveltaminen A:n menettelyyn 19.6.1986 jälkeiseltä ajalta johtaa siis vastaajalle vastakkaisiin ratkaisuihin.
Hallituksen esityksen perusteluissa laiksi rikoslain täydentämisestä sotilasrikoksia koskevilla säännöksillä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi lausutaan muun muassa: "Pääperiaatteena on, että sotilasrikoksia koskevat erityiset rangaistussäännökset rajoitetaan vähimpään mahdolliseen ja että niiden soveltamisala määrätään suppeaksi, rauhan aikana vain sotilaita koskevaksi" (HE 1981 vp. nro 85 s. 1). Samassa hallituksen esityksessä lausutaan edelleen: "Käytettäväksi jää näin ollen ratkaisu, jonka mukaan laissa pyritään mahdollisimman tyhjentävästi luettelemaan ne henkilöryhmät ja tehtävät, joihin sotilasrangaistussäännöksiä sovelletaan.- - - - - Järjestelmän saattamiseksi joustavammaksi ehdotetaan, että soveltamisalaa voidaan asetusteitse supistaa, mutta ei laajentaa" (s. 14). Tämän hallituksen esityksen perusteella 1.1.1984 voimaantullut rikoslain "45 luku. Sotilasrikoksista" ja asetus sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta on säädetty. Totean, ettei rikoslain 45 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa henkilöluettelossa mainita nostomiehiä.
Vuonna 1983 tapahtui sotaväen rikoslainsäädännön kokonaisuudistus. Siinä yhteydessä muun muassa asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen eräitä säädöksiä muutettiin tai kumottiin. Asetuksen 68 § säilyi muuttumattomana. Kysymyksessä oleva säädös on vuodesta 1923 lähtien, huolimatta lainsäädännön uudistamisesta, pysytetty asiallisesti samansisältöisenä.
Rikoslain 45 luvun 1 §:n säädös osoittaa ne henkilöt, jotka rauhan aikana ovat sotilasrangaistussäännösten alaisia. Lain esitöistä ilmenee, että tuota säädöstä on tulkittava suppeasti. Asevelvollisen toistaiseksi vapauttaminen palveluksesta edellyttää hänessä todettua sellaista ruumiinvikaa tai sairautta, jonka mukaan hän on pitkähkön ajan palvelukseen kelpaamaton. Asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen 68 §:n säätämisen tarkoituksena on ilmeisesti ollut se näkökohta, että siirtämällä asevelvollinen väliaikaisesti nostoväkeen kuuluvaksi hän samalla vapautuu sotilasrangaistussäännösten alaisuudesta.
Katson, että esillä olevassa asetusten tulkintatilanteessa on ensisijaisesti otettava huomioon lain tarkoitus: palvelukseen kelpaamattomaksi todetun varusmiehen oikeussuoja. Sotaväen rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä usein mainittu 68 § on haluttu pysyttää asetuksessa muuttumattomana. Tämä puolestaan tukee sitä kantaa, että 68 §:n säädös muodostaa poikkeuksen sotilasrikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamisalasta annetun asetuksen 1 §:n 1 momentista.
Rikosoikeudenkäynnissä on omaksuttu se yleinen periaate, että lakien ristiriitatilanteissa on sovellettava vastaajalle edullisempaa säädöstä. A:n kohdalla tämä periaate muun esittämäni ohella johtaa siihen, että pitämällä häntä asevelvollisuuslain soveltamisesta annetun asetuksen 68 §:n mukaisesti väliaikaisesti nostoväkeen kuuluvana henkilönä, hän ei enää komentajan sijaisen 19.6.1986 tekemän päätöksen jälkeen ole ollut sotilasrangaistussäännösten alainen. Näillä ja muutoin alempien oikeuksien mainitsemilla perusteilla päädyn siihen, ettei ole syytä hovioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen.
Oikeusneuvos Hiltunen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rintala.
Kenraaliluutnantti Junttila: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rintala.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Salervo, kenraaliluutnantti Junttila (eri mieltä), oikeusneuvos Nikkarinen, kenraaliluutnantti Pajula, oikeusneuvokset Hiltunen (eri mieltä), af Hällström ja Rintala (eri mieltä)